PASSIN MARKUN JOLLA FUNCHALIN ALTAASSA

Anteeksi pieni epäloogisuus järjestyksessä. Kirjoitin tämän jo Funchalissa, mutten saanut lähettyä sitä ennen noita Atlantilla kaikki hyvin tekstejä.

24la 10 09 Jolla veteen

Lähdemme huomenna Veijon kanssa kohti Kanarian saaria, joille on matkaa noin 280 mailia. Runsaassa puolessa välissä ovat, kartoilla pienen pieniltä kärpäsen paskoilta näyttäviltä, Ilhas Selvagens. Nämä Portugalille kuuluvat saaret ovat luonnonsuojelualuetta ja niillä on rikas linnusto. Yritimme pyytää sinne vierailulupaa, mutta toimisto on avoinna vain ma-pe, joten seilaamme Selvaem Grandelle ja soitamme VHFllä ja toivomme pääsevämme rantaan. Tätä rantautumista varten otimme Passi Markun lainaaman kumiveneen etukajuutasta, pumppasimme sen täyteen ja pesimme huolella.



Olen nimennyt Veijon kumivenevastaavaksi ja hyvin hän toimikin pestissään, kun sai perämoottorinkin viidennellä vedolla käyntiin. Olemme valmiit rantautumaan pikkusaarille.



Nea lähti iltapäivällä taas kerran kohti Raumaa ja työtä. Seuraavan kerran hän tulee trimmaamaan sieluni (ei siinä nyt ollut kovin paljon tekemistä) ja tukkani (Hiusforumin Pialle tuli tiukka kilpailija – hinta/laatusuhde saattavat ratkaista) 16.12.09. Saamme viettää joulun ja uudenvuoden yhdessä. Kävimme Veijon kanssa Teatterikahviossa lähettämässä tekstejä blogiin. Saimme samalla seurata muotinäytöksen kenraaliharjoitusta. Näyttää täältä Madeiraltakin löytyvän langanlaihoja tyttöjä.

Seuraavat gastit:
Sirkka ja Iiro Kanarialla 23.11.-14.12.2009, josta viikon veneellä
Krisse ja Ari 26.11.-3.12.2009


Ps. Lisää tekstiä tulee kunhan perjantai-ilta jäähtyy alle kahdenkymmenen viiden asteen ja pimeys mahdollistaa sitloorassa kirjoittamisen. Löysin hyvän sisätilan, jossa voin kytkeä kannettavani verkoon ja yhteys on näin ihailtavan nopea. Nettiriipuvaisuus tuntuu vaivaavan kaikkian meitä matkaveneilijöitä.

_

FUNCHALIN HAJUT

Anteeksi pieni epäloogisuus järjestyksessä. Kirjoitin tämän jo Funchalissa, mutten saanut lähettyä sitä ennen noita Atlantilla kaikki hyvin tekstejä.

24la 10 09 Funchalin ilme

Joitakin huomioita Funchalista ja sinilippusatamasta.
1) Näennäinen siisteys.
Pienistä mustavalkoisista kivistä kivetyt kadut antavat kaupungista hyvin siistin vaikutuksen. Kuitenkin rähjäisyys on vallitseva tekijä. Funchal on elänyt kukoistuskauttaan 1970 -luvulla, eikä senaikaisille rakennuksille ole tehty sen jälkeen mitään. Uusia hotelleja nousee länsiosaan kaupunkia, joka onkin siistiä aluetta. Jos joutuu viereen pääkaduilta kohtaa epäsiisteyden. Rantabulevardillakin pöllähtää tavan takaa selvä viemärin ja kusen haju voimakkaasti nenään.
2) Sinilippusatama.
Marina Funchalin tangossa liehuu sinilippu merkkinä palvelutasosta ja siisteydestä. Vierasvenepaikkoja on vain 15 ja ne sijaitsevat aallonmurtajamuurilla kylkikiinnityksessä kolme rinnakkain. Lisäpaikkoja voi löytyä ponttoneista vapautuvista paikallisten lähdettyä liikkeelle pidemmäksi aikaa. Satama on levoton, kun turisteja pyritään liikuttamaan vesillä erilaisilla aluksilla. Löytyy valtaisan kokoisia katamaraaneja, joihin mahtuu satakin punakaa engelsmannia, kalastusaluksia, delfiinin- ja valaiden katseluun vieviä veneitä, lasipohjaveneitä ja vaan purjehdusretkiä kaupittelevia aluksia. Ison kalan pyytäjät perkaavat saaliinsa laiturilla ja heittävät perkeet mereen. Satama-altaassa on uiminen kielletty. Ei ihme, sillä niin öljyistä ja likasta vesi on. Kaikkia näitä ajanvietteitä kaupitellaan aggressiivisesti satamassa, se häiruitsee tavattomasti kulkemista. Samoin ravintolatarjonta ja sisään houkuttelu saa epämieluisan tunteen.
Aivan oman lukunsa muodostavat sataman sosiaalitilat. Miesten huoltopuolella on kaksi kyykkyvessaa ja kaksi istuimellista wc:tä. Istuinrenkaita ei ole ja urinaali olisi pitänyt viedä jo ajat sitten ongelmajätelaitokseen, niin voimakkaalta se haisee kuselle. Papereita ei saa laittaa pyttyyn, joten avoastia nurkassa antaa tilalle melkoisen paskan hajun.
Suihkukoppeja on kaikkiaan kahdeksan ja vain yhdessä suihkussa on hajottaja paikallaan. Valitettavasti siitä suihkusta tulee lämmintä vettä vasta viiden minuutin valuttamisen jälkeen. Olen siirtynyt pelkän putken alle, josta kuitenkin saa lämminvesisuihkun. Viemärit eivät vedä, joten pitäisi olla saappaat jalassa välttääkseen jalkasienen. Lisäongelman varsinkin ensimmäisillä kerroilla antoi voimakas homeen haju, joka tulee puisista istuimista. Ne kastuvat joka kerta suihkussa käynnin yhteydessä (samoin vaatteet ripustuskoukuissa). Siis saappaat ja hengitysnaamio ovat tarpeeseen suihkussa. No kaikkeen tottuu. Onneksi en ole käynyt ei sinilippusatamissa täällä Madeiralla.
3) Suurisuisuus.
Portugalilaiset ja espanjalaiset ovat puheliasta väkeä ja millä volyymillä he puhuvatkaan. Olemme seuranneet B-laiturilla seitsemää venettä huoltavaa iäkästä yliruskettunutta miestä. Hän polttaa tupakkaa ja kertoo koko ajan mitä hän on tekemässä, mitä hän on tehnyt viime viikolla ja mitä hän aikoo tehdä (varsinkin tämä osio on mahtava ja äänekäs). Kädet käyvät samaan tahtiin suun kanssa. Kaiken tuon kuulee, olkoon hän missä osassa laituria hyvänsä. Illalla kovasta äänestä pitävät huolen kolme-neljä ravintolaa, jotka soittavat kilvan musiikkia, pahin niistä on karaokebaari. Musiikki alkaa vasta illalla kymmeneltä ja jatkuu yö kahteen.

-

TIEDOTE ATLANTILTA TI 27.10. klo 1500

Eilen illan pimeydessä ei pimeille Villisaarille (Ilhas Selvagens) ollut menemistä, joten matka jatkui suoraan kohti Kanariansaaria. Nyt on jo kohta satama näkyvissä ja Immigrant saapuu Teneriffalle vielä tänä iltana.

(viestin välitti Nea)

TIEDOTE ATLANTILTA MA 26.10. klo 1500

Ensimmäisen vuorokauden aikana etenimme 126 mailia. Aamuyhdeksästä lähtien olemme joutuneet ajamaan koneella 3 ms vastatuuleen. Seitsemän keijua ja neljä konnaa olemme nähneet päivän aikana. Kilpikonnat uivat kohti pohjoista. Ilhas Selvagens tulivat näkyviin klo 1445 ja nyt matkaa sinne on enää 24 mailia, ETA 2024. Akh (eli Atlantilla kaikki hyvin).



(viestin välitti Nea)

KOHTI ETELÄÄ

Lähdimme Funchalista kirkonkellojen lyödessä kahtatoista. Olemme edenneet kolmessa tunnissa 18 mailia. Välitavoitteena on Selvagem Grande, jonne meillä on matkaa 143 mailia. Sieltä Gran Canarialle on 108 mailia. Atlantilla kaikki hyvin.

(viestin välitti Nea)

UUSI GASTI - VEIJO

23pe 10 09 Veijo tuli

Eilisen lepsuttelun jälkeen kippari otti kiinni niskastaan (vasemmalla kädellä, kun oikea ei taivu niin pitkälle) ja pesi veneen ja poisti kyljestä muutaman tahran. Tänään on tulossa Lähtisen Veijo kahdeksi viikoksi seilaamaan. Veijo vie RPS:n (4) ohi HSK:sta /(3). Vielä pääkaupunkiseutulaiset johtavat raumalaisia luvuin 8-4, ja lisäksi yksi tukholmalainen lasketaan rasittavan raumalaisvähemmistöä. (Hyi hävetkää raumalaiset, joille kuitenkin pääasiallinen mainostus on kohdistettu). Veijon lentokone oli laskeutunut ajallaan 1155 ja uusi gasti tuli taksilla klo 1245.
Tulo-oluiden ja hetken ilma-alaan totuttelun jälkeen pääsi Veijo toteuttamaan itseään vinssaamalla kipparin mastoon vaihtamaan barduunat, jotka Nea oli tuonut (5kg) tullessaan. Hyvin vaihto sujui ja nyt on taas ehjät vaijerit tukemassa mastoa.



Olimme illalla syömässä perinteikkäässä funchalilaisessa ravintolassa. Kippari varsinkin kehui kokonaista grillattua mustekalaa. Pettymyksekseen tummaa rommia ei ollut, joten rommitoti vaihtui paikallisen hunaja rommi aprikoosi –sekoituksen.

-

MUURIMAALAUS

22to 10 09 Immigrant Funchalin muuriin

Eilisen levadaretken jälkeen annoimme taas itsellemme mahdollisuuden huiliin, varsinkin kun Kalle leikkasi sabloonoita retkipäivän päätteeksi aina kello yhteen.



Päivän pääasiaksi muodostui Immigrantin ikuistaminen monen muun maalauksen kaveriksi Funchalin satamaa suojaavaan aallonmurtaja seinään. Illalla leikatut sabloonat apuna lisäsimme eiliseen maalaukseen tekstityksen.



Nyt on Immigrant ikuistettu muuriin.



:)

LEVADA

21ke 10 09 Levada Nova Prazeresista Calhetaan

Olimme suunnitelleet lähtevämme levadaretkelle jo tiistaiaamulla, mutta vuoristoretki oli vienyt molemmilta voimat ja totesimme yhteen ääneen: ei jaksa. Käänsimme kylkeä ja nukuimme puoli kymmeneen. Nea oli tekstaillut Sarille kysymyksen mille levadalle kannattaa lähteä, kun niitä on niin paljon. Kysymys kuului: Mikä on teidän suosikkilevadanne, onko jotain ihan ”must” retkeä? Sari vastasi: Oi niitä on useita. Eipä auttanut tuo sen enempää kuin opaskirjakaan, jossa esiteltiin 50 kävelyretkeä. Valitsimme reitin, jolle ja jolta pois pääsee linja-autolla.

Samoilla herätyskellon asetuksilla nousimme nyt keskiviikkona klo 0645, kiiruhdimme suihkuun, söimme aamupalan ja reipaskävelimme pysäkille, jonka olimme varmistaneet jo eilen. Kolmen tunnin kyyti Funchalista Prazeresiin maksoi yhdeltä 3,85 €. Bussi lähti 0805 ja pian huomasimme, että siihen olisi päässyt myös venesataman kohdalta. Tämä kuuden liikennöitsijän systeemi ei ole mitenkään selvä. Bussi täyttyi pikkuhiljaa, varsinkin koululaisia tuli joka pysäkiltä, joita oli tuhkatiheään. Ihmettelimme tuota, mutta kai se on turvallisuuskysymyskin, sillä tiet ovat todella kapeita, mutkaisia ja turvattomia. Toinen kummastuksen aihe oli poikien puuttuminen koululaisjoukosta. 2/20, on siinä pojilla kukonpäivät. Vai ovatko muut pojat poimimassa banaaneja kotirinteellä? Ensimmäiseen (linnuntietä) 15 kilometrin matkaan kului aikaa kaksi tuntia. Katsottavaa oli huimilla rinteillä viljalti. Koululaiset jäivät Ribeira Bravassa pois ja tilalle alkoi tulla kansalaisopiston korinpunontakurssilaisia, eläkkeellä olevia Madeiran kansalaisia, jotka puhuivat suureen ääneen. Nämä jäivät Ponta do Soliin ja tuli uusi invaasio: hassujen hattujen eläkeläisryhmä. Seudun kauppias oli saanut naamioitumiskankaita ja niitä oli tehty hameita, housuja ja noita erilaisia hattuja, jotka jouduttivat matkaamme, juuri kun olimme vaipumassa aamuhorrokseen. Kolmen tunnin istumisen ja penkeistä kiinnipitämisen jälkeen saavuimme määränpäähämme Prazeresiin. Menimme ensi töiksemme ostamaan banaanit ja juomat paikallisesta kaupasta. Kaikki kylän kärpäset olivat saaneet kutsun tähän hämärään puotiin (ei sähkövaloa), jossa iäkäs rouva laski ostokset puotipaperille kuulakärkikynällä. Turhaan suomalaiset kyläkaupat kuolivat euroon siirtymisen myötä, olisi vaan otettu mallia Madeiralta, mitään kassakoneita ei tarvita.

Prazeres 1126 monotrip 0,00
Juuri kun olimme starttaamassa levadalle tuli siltä EU-tarkastaja asianmukaisesti pukeutuneena vaelluskeppi kädessään ja kunnanjohtaja kravatissaan ja entisissä prässihousuissa. Ensimmäisen vaiheen remonttiin kunta oli saanut EU-tukea muhkeasti. Kokonaiskustannus oli ollut 1,3 milj. €. Hyvin oli hoidettu tiedottaminen ja EU:n tähtilippu oli kyltin alakulmassa. Alkuun luulimme, että projekti oli hoidettu suomalais-ugrilaisena yhteistyönä, kun tukea oli myöntänyt myös Agricola-säätiö. Hetken päästä valkeni kielitieteilijällekin, että Agricola tarkoittaa maataloutta. Levada on siis kastelukanava. Kyseinen Levada Nova oli rakennettu vuonna 1953. Betonisen kourun vieressä on kunnolla käveltävä polku.



Ylärinteestä tulevat juoksuvedet viedään hallitusti vesikanavan yli sillalla; ne muodostivat vaihtelua melko yksitoikkoiseen alkuun. Nautimme vesihuikat puolen tunnin välein. Eucalyptus-puut komeiden pitkäneulasten mäntyjen lisäksi muodostivat metsän pääpuuston.



Kastelukanava oli rakennettu vaakatasoon maastossa ja se kiemurteli pitkin vuorten rinteitä. Välillä oli vesihuoneita, joilla joesta otettiin tai säännösteltiin levadan vesimäärää. Opasvihkosessa oli hyvä selostus levadasta, tosin Nea ihmetteli kilometritolppien puutetta ja seuraavan mutkan takana olikin metallinen merkki, jossa merkintä 5,5 km. Päättelimme sen jäljellä olevaksi matkaksi. Kun alkoi huikoa loitsui Nea taas suositeltavan ruokapaikan seuraavaan käännökseen.



Hiirihaukat naukuivat ylhäällä, linja-automatkalla näkyi useita tuulihaukkoja. Maisema muuttui kanervarinteiseksi vuoristoksi. Ylitimme kolme jokea astinkiviä pitkin.



Yllättävän ryöstömetsänhoidon tunnun jättivät suurten metsäkoneiden raiskaamat ajourat rinteissä. Tämä levadaretki päättyi ajallisesti kahdenkymmenen viiden minuutin mittaiseen laskeutumiseen Calhetan kylään. Reidet ja polvet olivat lujilla, sillä kestopäällystetie oli todella jyrkkä. Kaltevuutta kuvaa hyvin Kallen laskettelu tien laidasta laitaan, siis kryssi – tämä tie ei itse tehnyt yhtään mutkaa vaan oli vedetty suoraviivaisesti alaspäin. Matkaahan siinä kryssissä tuli lisää, muttei reidet olleet niin piukoilla.

Calheta 1532 monotrip 16 km

Mietimme, istuessamme kyläkuppilassa, tämän levadan olemusta. Opaskirjasessa se oli merkitty helpoksi ja sopivan myös lapsille. Haluaisimme nähdä ja kuulla lapsiperheen kommentit varsinkin tuon loppulaskeutumisen jälkeen. Teemu ei missään tapauksessa olisi selvinnyt pystyssä runsaan kolmen tunnin vaelluksen jälkeen tuota loppuhuipentumaa. Polvet olisivat taatusti olleet asfaltti-ihottumalla. Kalle ihmetteli kahden tunnin vastavaloon lampsimisen jälkeen reitin kulkusuuntaa, kun toisin päin olisi nähnyt paljon paremmin. Nyt nähtyään loppurinteen, totesi hän suunnan oikeaksi. Jos olisimme nousseet aluksi tämän mäen olisi reidet hyytyneet tykkänään ja reissu olisi keskeytynyt.

Kysyimme baarinpitäjältä seuraavaa linja-autoa Funchaliin. Olimme valmistautuneet puolentoista tunnin odotukseen, mutta iloksemme bussi tulikin jo viiden minuutin päästä (1640). Kuljettaja oli niin puhelias, että hän osallistui peilin kautta keskusteluun. Lisäksi hän käytti käsiään enemmän elehtimiseen kuin ratin pyörittämiseen, vaikka menimme tiukkaan mutkittelevaa serpentiinitietä. Auto oli varsinainen tehokuljettamo: kullekin riville oli mahdutettu viisi istuinta. Istuinväli ja penkkien leveys olivat niukat kuten Spanairin charterkoneissa.



Bussin ikkunassa luki via rapida ja odotimme innolla matkan suuntatutumista moottoritielle ja tunneleille. Tämä osuus alkoi Ribeira Bravasta, josta oli Funchaliin matkaa 18 kilometriä. Menomatkalla tuohon väliin vuoristotietä pitkin jokaisella pysäkillä seisahtaen kului kaksi tuntia. Nyt olimme perillä Funchalin keskustassa 1715.

.

ELÄMÄNPINNA MADEIRAN KATOLLA

19ma 10 09 Pico Ruivon valloitus



Ajoitimme aamuaskareet niin, että ennätämme kymmenen autoon, joka veisi meidät laurisilva-metsikköön. Nea juoksi infoon kysymään auton lähtölaituria ja kuuli, että kyseinen reitti on suljettu. Nea kysyi seuraavan reittimme linja-autoyhteyksiä ja niin määränpääksi tuli Pico Ruivon, Madeiran korkeimman vuoren, valloitus. Tulipahan taas harjoiteltua tätä mielenkiintoista kieltä, jonka opinnot Nea on aloittanut kansalaisopistossa. Samanaikaisesti Kalle meni ostamaan matkaeväät – unohti Mars-patukat. Jatkoimme vauhdikkaasti kohti aluetta, jolta kyseinen bussi oli lähdössä. Laskimme minuutteja lähtöön ja olimme hilkulla myöhästyä. Bussi 56 Santanaan tuli meitä vastaan, mutta Kalle viittoili suojatiellä sitä pysähtymään. Kuski oli juuri kääntämässä risteyksessä ja osoitti seuraavan kadun pysäkkiä ja otti meidät kyytiin. Harvoin sitä lennosta ottaa linja-auton. Puolentoista tunnin matka maksoi 3,85 €/henkilö. Bussi kiipesi 1400 metrin korkeuteen todellisia serpentiiniteitä. Jännitystä riitti joka mutkassa. Alamäet bussikuski jarrutteli moottorilla. Valtavan hienot vuoristomaisemat jo auton ikkunasta nähtynä. Ajoimme läpi kansallispuiston, johon kuuluu myös laurisilva-metsikköjä, jotka ovat Madeiran maailmanperintöaluetta. Santana on pieni vuoristokylä Madeiran pohjoisrannalla noin neljänsadan metrin korkeudessa. Joimme kahvit päätien varren kuppilassa. Kävelimme hetken hakien taksia. Kävimme pyytämässä kirjakauppiasta soittamaan meille taksin. Hän pyysi anteeksi ja pyysi odottamaan, juoksi viereiseen kahvilaan, josta tilattiin taksi. Neljän minuutin odotus venähti kymmeneksi. Saimme hyvän tila-auton ja asiallisen kuskin. Ajo Achada do Teixeiraan kesti liki puoli tuntia. Sovimme kuskin kanssa, että hän tulee noutamaan meidät klo 1500, koska olimme menossa Funchaliin klo 1530 lähtevällä bussilla. Kuski ei ottanut vielä maksua, joten saatoimme olla varmoja hänen tulostaan takaisin. Välittömästi kun taksi seisahti isolle parkkipaikalle, liiteli iso peto yllämme. Ennen kun Kalle sai kiikaria ulos repusta oli peto liidellyt jo toiselle puolelle rinnettä. Tuulihaukka räpytteli paikallaan hetken aikaa ja seurasimme sitä. Vaellus Pico Ruivon huipulle 1862 metrin korkeuteen 1592 metrissä sijaitsevalta parkkipaikalta on pituudeltaan 2,7 kilometriä ja nousua tulee siis tuo vajaat 300 metriä. Opaskirjan mukaan matkaan kuluu aikaa seisahtumatta 1h 45 min. Lähdimme patikoimaan klo 1226 ilmanpaineen ollessa 844 mbar.



Kivettyä polkua oli melko helppo kulkea. Siinä oli selvät portaat, tosin etureunat olivat pystyssä olevaa liuskekiveä, joten kaatuminen niille olisi tuottanut ikävää jälkeä. Onneksi pysyimme pystyssä. Välietappeina oli kivestä rakennettuja majoja. Toisen majan ja portin jälkeen huomioimme kiinnittyi pieneen lintuun. Nea arveli sen hippiäiseksi. Lintu oli runsaan metrin päässä meistä pensaassa, joten näimme sen tavattoman hyvin. Kalle alkoi epäillä linnun olevan tulipäähippiäinen. Kuvaa tästä kellanpunapäisestä voimakkaasti silmämeikillä varustetusta vilkkaasta tipusta ei saatu. Päästyämme lintukirjalle kaikki tuntomerkit osuivat tulipäähippiäiseen. Taas tuli uusi elämänpinna Kallelle. Viisisataa metriä ennen huippua oli kahvila, jonka ohitimme menomatkalla ja päätimme juoda kahvit valloitettuamme huipun. Koko ajan pilvet olivat antaneet jännitystä matkalle, näkisikö huipulta mitään. Ne olivat toisaalta kylmentäneet ilmaa niin, ettei takki ja Nealla jopa fleece olleet turhaan päällä. 1334 olimme saavuttaneet 1862 metrin korkeuden, ilmanpaine oli laskenut 818 mbariin. Veneellä ilmanpaine oli 1016 mbar ja parkkipaikalla 844 mbar. Kirjassa luvatusta 360 asteen panoraamanäkymästä pilvet ottivat kolme neljännestä ja vain suojanpuolella oli nähtävää.



Komea vuoristo upeine rotkoineen oli vaivan arvoista katsottavaa. Nautimme retkisämpylät ylhäällä hedelmäjuoman kera. Laskeutuessamme ensimmäiset parikymmentä porrasta tuli vastaamme suomalaispariskunta, joista rouva totesi, ettei kiipeä huipulle, kun portaat näyttävät niin huterilta (kiviportaat?). Yritimme innostaa häntä, mutta turhaan. Joimme vuoristokahvilan hämärässä kahvin ja silmät tottuivat yllättävän nopeasti sisätilan hämärään (sisällä ei ollut valaistusta). Paluumatka rinnettä alas sujui sukkelaan, paitsi välillä kun jouduimme solan pohjalta taas kipuamaan ylös, tuntui se reisissä raskaalta (Kallen jaloissa, ei puolimaratoonari Nean). Vuoristomaisema muodostui kanervan peittämistä kivikoista, käkkäräpuista ja pensaista, joita naavat kietoivat syleilyynsä. Reitti Pico do Arieirolle oli osin hakattu vuoren rinteeseen ja ihastelimme sitä kiikarilla. Olimme suorittaneet patikoinnin ja aikaa jäi seitsemän minuuttia ennen kuin taksi tuli tasan klo 1500.
Taksikuski halusi näyttää meille Santanan ”puuhamaan” (Parque Temático) ennen kun vei meidät bussille. Odotimme kokevamme saman vaarallisen vuoristotien, mutta bussi alkoikin palailla pikkukyliltä takaisin Santanan suuntaan kolme-neljä kertaa. Neaa alkoi jo nälittää ja ihmettelimme tätä matkantekoa, kunnes reitti kääntyi rannan suuntaisesti isommalle tielle. Ajoimme vauhdilla tunnelien läpi ja tulimme Machicoon, josta matka jatkui moottoritietä pitkin jopa lentokentän kiitoradan ali. Sunnuntainen Monten retki kaksine pettymyksineen (kirkko ei ollut auki sunnuntaina kuin 9-13 ja vauhdikas, perinteinen rekilaskettelu toimi vain kirkonmenojen aikaan) oli pois pyyhitty. Nyt voimme paremmin ymmärtää Olandereita, jotka ovat ihastuneet Madeiraan. Saaren luonto on aivan upea vastakohta Funchalin rähjäisyydelle ja vaaleanpunaisille brittieläkeläisille.

Illan hämärtyessä Kalle aloitti seinämaalauksen teon aallonmurtajamuuriin, satojen muiden maalausten joukkoon.

.

KUMMAPIPO JA MUITA MADEIRAN IHMEITÄ

17la 10 09 Camachassa käymässä

Herättyämme rauhattoman yön jälkeen (karaokebaarista kuului laulua yli kahteen) nautimme aamupalat ja päätimme lähteä tutustumaan kaupunkiin. Emme löytäneet Saarien lintukirjaa, varvastossuja emmekä umbrellaa. Ruokaostosten jälkeen päätimme mennä paikallisbussilla vuorille. Päädyimme linjalle 129, koska se sattui olemaan lähdössä. Linja vei meidät Camachaan. Ilmanpaine laski 1014 mbarista 934 mbariin, korvat paukkuivat tiukoissa nousuissa ja ihmettelimme linja-autojen kestävyyttä. Olimme päivän liian aikaisessa, sillä huomenna Camachassa on omenafestarit. Seurasimme juhla-alueen pystytystä ja kävimme muutamassa sekatavarakaupassa excursiolla. Suunnattoman tavarapaljouden lisäksi panimme merkille, että näyteikkunat oli somistettu Gibraltarin tapaan rikkinäisillä esineillä (eivätpähän myytävät tavarat haalistu), jotka olivat parinkymmenen vuoden takaa. Emme rohjenneet syödä lihavartaita, joita sai itse paistaa tynnyrinpuolikkaalla olevien purkulautojen tulella.



Seurasimme hetken korinpunontaa tehtaalla (Relógio) ja menimme epäväriseen kahvilaan nauttimaan vahvat kahvit.



Siinä istuessamme seurasimme vastapäisestä talosta purkautuvaa iloista väkeä. Ihmettelimme mistä nämä kaikki oudot ihmiset tulivat, kahdella miehellä oli hassunkuriset tupsupipot päässään ja muutenkin vaatetus oli kuin suoraan kuusikymmenluvulta. Päättelimme, että talossa on huutokauppa ja siksi noita pipoja liikkuu.



Kävimme katsomassa sitä tilaa ja olimme ällikällä löytyjä, kun jouduimme ultramoderniin biljardibaariin, joka ei istunut siihen kylään ollenkaan. Keltavästäräkit lentelivät Camachan tiilikatoilla ja ihmiset olivat tavattoman huonojalkaisia. Ymmärsimme sen kun yritimme vältellä syviä ojia tien laidassa.



Palasimme kuudelta linja-autolla takasin Funchalin keskustaan. Edessämme jalkakäytävällä käveli kaksi koiraa, musta ja ruskean sekavärinen. Kun ne tulivat liikennevaloihin, seisahtui musta koira ja katsoi kaveriaan, tämäkin seisahtui. Kun valot vaihtuivat vihreäksi, katsoi musta koira hyväksyvästi vierellään seisovaa, antoi merkin lähteä liikkeelle ja niin ne ylittivät kadun oikeaoppisesti. Emme olleet uskoa silmiämme. Ihmiset täällä rynnivät päin punaisia, mutta kulkukoirat ovat liikennekuriltaan moitteettomia.



Illan hämärtyminen on Funchalissa hienoa katseltavaa, kun vuorille syttyvät valot, vielä vaalea taivas erottaa vuorten silhuetin ja valot syttyvät ja tuikkivat taloissa ja teiden varsilla.

Ps. Ola Markku! Ei tuo keltavästäräkki ole se elämänpiste. Seuraava juttu kannattaa lukea. Siinä on se elämänpinna. (Jännitystä luovaa etukäteismainontaa)

GASTIENVAIHTOVUOROKAUSI

16pe 10 09 Gastienvaihtovuorokausi

Yöllä kahdelta Pensamot nousivat ylös ja auttelin laukut laiturille. Oli tullut hetki jättää hyvästit joksikin aikaa. Pitkä purjehdus Espanjan Cadizista Madeiralle Porto Santon kautta sujui todella hyvin heidän kanssaan, kahden viikon aikana seilasimme 689 mailia. Jatkoin uniani yhdeksään.

Koko päivä meni veneen siivouksessa ja ruokaostoksilla. Nea pisti viestin 2335 ja ilmoitti tulevansa taksilla lentokentältä satamaan. Odottelin väärällä kulmalla ja näin alhaalla laiturilla Ugg-saappaat ja arvelin rakkaani saapuneen. Nautimme sitloorassa tulocolat.

Ps. Tavattomia vaikeuksia löytää taas toimivaa nettiä, siis internettiä ylipäätään. Nyt istumme teatterikahvilassa ja kas kummaa yhteys aukesi.

Ps.2) Kiitos Markku. Näet tavattomasti vaivaa lintujen tunnistamisessa. Seuraavassa jutussa on taas elämänpinna, joka aukesi osittain jo vuorilla.

FUKSIKASTE JA OUTOLINTU FUNCHALISSA

14ke 10 09 Funchalissa

Pensamot leikkivät kaksi päivää turistia ennen kotiinpaluutaan. Kävin aamulla tullissa ja satamatoimistossa selvittämässä muodollisuudet. Pääsemme siirtymään huomenna ponttoonilaituriin. Näin oli luvattu Seilin väellekin, mutta kun tanskalaiset pesivät vaan ja aina vaan pyykkiään, niin odotus jatkui ankkurissa satamalahdella. Kävin kaupungissa hakemassa vihanneshöyrystimen, taas oli piirustustaidosta apua. Selvittelin WiFi USB –tikun mystiikkaa. Saimme iltapäivällä kyljellemme tanskalaisveneen. Jo kaupungilla kulkiessani havaitsin opiskelijoiden kerääntyvän suuriksi ryhmiksi ja kuudelta alkoi kuulua rytmikäs musiikki ja kulkue saapui halki kaupungin rantaan. Oli meneillään toisenlainen Fuksikaste lokakuussa. Seurasin sitä vesi-ilottelua ja mietin kotimaan vastaavia tilaisuuksia syysiltana.



Illalla Pensamoiden tultua lähdin yksin illalliselle, joka tyrehtyi kuitenkin veneellä syötyyn leipään. Käppäilin pitkin katuja, kujia ja puistoja ja totesin Funchalin kaksinaisuuden. Siistit kadut, joita pestiin iltakymmeneltä ja toisaalla puistoissa ja talojen sisäänkäynneissä nukkuivat vähempiosaiset.


15to 10 09

Kipparilta meni tämä päivä taas ponttonilaituriin siirtymistä odotellessa. Pensamot kävivät vaijerihissillä vuorilla ja tulivat kumipyöräkärryillä huimaa vauhtia alas sieltä. Olivat aivan haltioissaan. Säästin nämä riemut vielä siihen, kun Nea tulee myöhään huomenillalla. Outo lintu kävi visiitillä, pitänee laajentaa veneen lintukirjastoa, kun tätäkään ei löytynyt Euroopan linnuista. Vai liekö kyseessä joku häkkikarkulainen.



Kolmen maissa sain luvan siirtyä uudelle paikalle, Ponttooniin B. Tanskalaiset eivät olleet veneessään, joten tointa riitti valmistellessa keskipaikalta lähdön. Onneksi kanadalaisista veljeksistä toinen tuli juuri sopivasti ja herätti sisällä nukkuvan veljensä. Heille tuli valtaisa riita käsissään olevien köysien kanssa. Hyvä, etteivät vetäneet tanskalaisveneen peräköyttä peräsimeeni, niin hermona he olivat tilanteesta. Marineros ei ehtinyt missään vaiheessa mukaan kuvioon, vaikka lupasi tulla aivan kohta. Edessä olevan veneen kippari katseli ihaillen rauhallista toimintaani ja näytti kymppimerkin irtauduttuani välistä ja valmisteltuani veneen sormipaikkaan. Kävin hakemassa kaupungilta päivävarjoa. Gibraltarilla sinivalkoinen varjoni oli ilmeisesti lentänyt laiturille ja joku oli korjannut sen parempaan talteen. Pensamot olivat syöneet jo vuorilla, joten liityin kuudelta heidän pöytäänsä rantaravintolassa. Vielä he jaksoivat tehdä pienen lenkin ja kahdeksalta joimme Immigrantissa lähtösangriat. Heidän koneensa lähtee aamu kuudelta. Herätys klo 0200 ja taksilla kentälle. Martti oli vähän hermona saavatko he yöllä taksin. Kolmeen kertaan pakatut laukut nostettiin jo illalla hyvissä ajoin kannelle.

Ps. Tässä tulee siskolleni onnittelut näin Sirkan päivänä ja Jussille luettavaa, kun on sitä jo hartaasti odottanut.
.

KONEELLA FUNCHALIIN

13ti 10 09 Porto Santosta Funchaliin

Aamupalan jälkeen kippari kävi maksamassa satamamaksun (kaksi yötä 60,69 euroa) ja ilmoittamassa tulliin lähdöstämme. Anja kävi uimassa, otimme nopeat suihkut ja olimme valmiit purjehtimaan, jopa spinnuttelemaan, kohti Madeiraa.

Porto Santo 1030, log 4539 Mh 544,9

Irtauduimme siististi sormipaikalta ja pyörähdimme kerran satama-altaassa tarkastaen veneet. Nostimme ison edelleen reivattuna ja avasimme rullukan. Saaren aiheuttaman virtauksen myötä pääsimme kymmenisen minuuttia mukavasti seilaamaan. Ulapalla oli tuulta kuitenkin vain 1,8 m/s, joten ei ollut muuta mahdollisuutta kuin käynnistää Volvo. Ihailimme tulivuoriperäisen saaren muotoja ja kuvittelimme näkevämme muinaisliskon kapuamassa merestä.



Matkanteko oli peräti yksitoikkoista. Madeiran pääsaari hahmottui pikkuhiljaa edessämme. Sen viertä ajaessamme lentokone laskeutui saaren kylkeen tehdylle kiitosillalle. Varmaan kivat näkymät lentokoneen ikkunapaikalta, kun kone kiitää pitkään laskeutuessaan saaren kuvetta ja sen rakennukset ovat aivan koneen siiven päässä.



Funchalin lahdella oli paljon veneitä ankkurissa, mm. Seili. Ajoimme kuitenkin toiveikkaina sataman aallonmurtajasta sisään, teimme käynnin satama-altaan perällä ja kiinnityimme kanadalaisen veneen kyljelle.

Madeira, Funchal 1800 log 4580 41M Mh 552,6 7,7h



Satamatoimisto ja tulli olivat kiinni, joten muodollisuudet jäävät huomisaamuun. Lähdimme tutustumaan Funchaliin ruokapaikan haku mielessämme. Rantabulevardilla söimme täyteleivät valkosipulivoilla (ei Martti). Ne olivat yllättävän täyttävät ja tyydyttivät ravintopuolen. Näin tuli tasapainotettua eilisen illan kalliin illallisen jälkeen ruokarahastoa. Kävelimme hetken keskeisiä katuja. Yleisvaikutelma oli erittäin siisti. Se johtui juuri näistä keskustan mosaiikkikivetyistä päällysteistä.

.

PORTO SANTO

12ma 10 09 Porto Santossa



Eilen illalla tapasimme muitakin suomalaisia Kanarialle menijöitä: s/y Seili (Ari ja Anne Ora) ja s/y KasteHelmi (Heikki ja Maila Asujamaa). KasteHelmeen, komeaan Malöön, kävimme Martin kanssa tutustumassa ja lisäksi näimme Heikin itse tekemän WiFi USB antennin ( vihanneshöyrystin toimii parapoloidina ja sen keskellä Welan adapteritikku, jatkojohto USB jatkojohto ja kolmijalka). Anetenni antaa Heikin mukaan huomattavasti lisää verkkoja tavoitettavaksi pitkänkin matkan päästä. Siis sellaista rakentamaan.



Pansamot rynnistivät innolla tutustumiskierrokselle Porto Santoon. Minulla oli käsitys, että Nealla on kahden viikon loma, joten ennätämme seilata Funchalista tänne puhtaan veden ääreen. Porto Santon vesi on todella puhdasta ja kauniin sini-vihreän turkoosin väristä. Aioin osallistua iltapäivällä kaupunkiajeluun, mutta blogin lähettäminen ja huono orjentoituminen lähtöpisteeseen veivät tämän homman laavakiville.



Kävelin satamasta keskustaan ihmettelemään väen outoutta ja ikäjakautumaa. Yli kuusikymppisenä tunsin itseni nuoreksi tässä porukassa. Aivan sataman vierellä on uimaranta, jota käytimme hyväksemme.



Porto Santo on karu tuliperäinen saari, jonka kasvillisuuden kanit ovat syöneet tykkänään. Kaktukset yrittivät vallata kasvualaa.



Illalla haimme ruokapaikkaa ja kävelimme lopulta parin kilometrin päähän hienoon ravintolaan. Hintataso oli samaa korkeaa luokkaa kuin ensimmäisessä keskustan ravintolassa, muttemme enää jaksaneet hakea uutta paikkaa. Alkuruokia syödessämme tunsin perhosen kutittavan polvitaivettani, säpsähdin ja pyyhin kädelläni polvitaivetta. Kutina lakkasi, mutta hetken kuluttua komea torakka käveli muina torakkiona ravintolasalin poikki. Paluumatka puiston ja valtameren äänittämän rannan kautta korvasi kuitenkin tämänkin kokemuksen.



Anja ja Martti Kolumbuksen talon vierellä.
.

ATLANTILLA KAIKKI HYVIN

PURJEHDUS MADEIRALLE 06 ke 10 - 11 su 10 2009

Cadiz, Rota (ESP) 1515 log 3967 Mh 526,5

Kippari kävi maksamassa Rotan satamamaksun ja niin olimme valmiit lähtemään, vene bunkrattuna, kohti Madeiraa. Matkaa Funchaliin Rotasta on 574 mailia. Laskemme matkan kestävän 5 (-7) vuorokautta. Lähtöaika iltapäivällä määräytyi korkeimman veden aikaan, jolloin saimme myötävirran saattelemaan meitä ulos ulapalle. Menosuuntaamme nähden tuuli puhalsi tietenkin täysin vastaan nenää neljän metrin voimalla. Alkuun eteneminen oli vaivalloista ja hidasta aaltojen tappaessa vauhdin. Tyydyimme 3,5 solmun nopeuteen, kestimme jopa 3 solmua.

Tässä hyppään vain tärkeimpiin havaintoihin ja elämyksiin, sillä päivittäin annetut tiedotteet ovat kertoneet jo pääasiat. Siis pelkkiä huippuhetkiä Atlantilta välillä Espanjan Cadiz ja Portugalin Madeira. Matkaa meillä oli tiedossa mailimäärä, jota kukaan meistä ei ennen ollut seilannut yhtä päätä ja valtamerellä.

GASTIT



Pensamon pariskunta tuli tutuksi pari vuotta sitten heidän ostettuaan First 385 veneen Raumalta. Veneemme olivat vierekkäin RPS:n suulissa ja keväällä 2007 huoltotöiden aikaan saatoin auttaa Marttia raumalaisessa hengessä veneen kunnostuksessa. Olemme pitäneet yhteyttä nämä vuodet ja kun Hangossa 2008 heitin heille syötin mahdollisuudesta seilata Atlantilla tarttui syötti. Niin tämä avomerestä ja seilaamisesta nauttiva parsikunta lähti mukaan tärkeimmälle legille.

UKKOSRINTAMA



Kaukana lännessä, siis taivaanrannassa olivat uhmaavat pilvet ja hetken kuluttua siinä mustakeskuksessa alkoi salamoida. Päätimme heittää vendan ja väistää tuon kaukana salamoivan vaaratekijän.

SÄÄENNUSTEET



Koko viiden vuorokauden ajalle saadut sääennusteet pitivät kutakuinkin paikkansa (kunhan vain osasi lukea neljästä eristä tietolähteestä sen oikean) ja seilasimme ensimmäisen vuorokauden tiukkaan mietoon vastaiseen, kunnes tuuli kääntyi SSW. Suuntamme Madeiralle oli 249 astetta, joten lepsutteluun ei olut varaa. Seilaustamme helpotti voimakkaasti loistava kuu, joka antoi purjeiden säätöön valoa ja kryssituntumaan (isopurjeessa valojuova keskellä) selkeän ajosuunnan.

LINTUHAVAINNOT

Illalla oli hämärä hetki, jolloin kaikki näytti harmaalta ja tuolloin saimme merkittävimmät bongaukset; liitäjien erottelu on ollut pelkkää lepsuilua, sillä ne on kuitenkin helppo erottaa (mikäli veneen keikunta ja hallinta sen sallii). Nyt linnut tulivat (ehkä juuri tuon hämärän hetken takia aivan veneen viereen) ja kiikaritta saattoi tunnistaan tasaisen mustan nokiliitäjän ja valkokauluksisen isoliitäjän. Samaan aikaan veneen vierelle lentänyt lokkimainen lintu, jolla oli mustat siivet ja niissä valkoiset reunukset vaatikin jo kirjoille menon. Tässä ei tarvittu värikuvamuistia, sillä harmaa sää toi kaikki tärkeimmät tunnistuskohdat selvääkin selvemmin esiin, olin nähnyt ensimmäisen albatrossini; mustakulma-albatrossi.

VALAAT


Kuten huomaatte kyseessä ei ole valas eikä lintu vaan lentokala.

Ensimmäinen valashavainto oli mielenkiintoisin, tietenkin se osui juuri iltaruokailuhetkeen. Herkullista pastaa suuhun laittaessaan kippari näki suuren mustan selän ja sen päällä pienen evän. Tämä kokonaisuus liikkui tavattoman hitaasti ja Kalle epäili jo nähneensä valaan. Atreimet pois ja kamerat esiin! Hetken päästä vanavedessämme noin kolmenkymmenen metrin päässä nousi ylös siniharmaa valas, jonka leveys oli transitin katon luokkaa ja sitä jatkui vielä vaaleana leviävän vartaloa alas. Hetken valas seurasi Immigranttia, muttemme saaneet siitä kuvaa (Voi harmi). Jännitys veneessä nousi äärimmilleen, eikä ollut tietoakaan yksitoikkoisesta seilailusta. Kaikkiaan teimme kolme valashavaintoa matkalla, tämä oli herkullisin.

KESTÄVÄTKÖ PAIKAT PITKÄÄ RASITUSTA?



Olen varustellut ja valmistellut Immigrantia tähän purjehdukseen uusimalla purjeet ja hankkimalla navigointilaitteita. Matkan varrella olen joutunut uusimaan barduunan plogeja, vanhojen rikkouduttua (metallin murruttua, Ronstan jopa kahden kuukauden käytön jälkeen). Keskustelimme Martin kanssa varustelukierteestä ja tarkkailimme Immigranttia. Martti kysyi olisiko vaatteistani voinut jäädä säikeitä yläbarduunan koukkuun, kun olin huoltamassa tuulimittarin anturia. Katselimme sitä hetken ja hain kiikarin avuksi. Martti oli tehnyt merkittävän havainnon. Vedossa oleva styyrpuurin barduunavaijeri oli monen säikeen osalta rispaantunut yläpäästään. Mietimme hetken korjausvaihtoehtoja ja illan jo hämärtyessä kippari kiirehti vetämistään mastoon viemään dynema-köyden korvaajaksi. Näin toimittiin veneen ollessa liikkeessä eteenpäin. Ylhäällä ei tuntunut sivuttaisliike, jota olimme pelännet, vaan veneen törmääminen seuraavaan altoon, joka seisautti kulun ja vei mastoa kolme metriä edelle. Kippari sai sidottua köyden ja pääsi alas jotakuinkin vaurioitta.



ESPANJAN CADIZISISTA PORTUGALIN PORTTO SANTOON



Meillä oli alun heikkoa tuulta lukuun ottamatta hyvä myötätuuli, jota leikkailimme ja seilasimme virsikirjaa. Seilaaminen olisi ollut hallitumpaa, ellemme jo toisena vuorokautena olisi joutuneet turvautumaan hätä-barduunaan (köysi solmittuna genua-trissan yläpuolelle) ja näin etupurje oli reivattuna 1 1/3 reiviin. Immigrant saavutti kuitenkin parhaimmillaan 8.3 solmun nopeuden. Säästelimme viritystä ja seilasimme varovaisesti.

SAAPUMINEN PORTO SANTOON 11su 10 2009

Viiden yön seilaamisen jälkeen olimme kaikki jännittyneen odotuksen vallassa, kun aamu valkeni pikkuhiljaa. Kipparin annettua kolmelta vahtivuoron vaihdossa selonteon Martille: Edessä häämöttää Porto Santon valot ja etuvasemmalla on Madeira. Uskomaton suoritus, mietti Martti nyt me olemme sen melkein jo tehneet. Viideltä kun Martti herätti koko miehistön, niin näkyi Porto Santon silhuetti kauniisti. Onneksi meillä on käytössä plotteri, sillä aamuhämärässä maisemasta on todella vaikea erottaa sataman sisäänajoa. Aamun sarastaessa tuo musta-harmaa silhuetti muuttui melko yksitoikkoiseksi.



Porto Santo 11su 10.09 klo 0810, log 4539, Cadiz - Porto Santo 572 nM.
purjehdukseen käytetty aika 114 h, josta kone päällä 18,4h.


.

TIEDOTE IMMIGRANTILTA 10.10.09 klo 1515 ATLANTILTA

Neljäs vuorokausi ulapalla toi yhden valashavainnon lisää, tällä kertaa valas ui vanavetemme poikki 200 m päässä meistä. Yöllä tuuli voimistui takalanteelta yli 10 ms ja ohjailu oli tarkkaa. Aamulla löysimme lentokalan spinnunpuomin alta täkiltä. Madeiran pääsaarelle on matkaa 126 mailia, mutta menemme ensin tutustumaan Porto Santoon, joka on 37 mailia lähempänä. Olemme seilanneet 427 mailia ja edenneen viimeisimmän vuorokauden aikana (osittain reivatulla isolla) 142 mailia. Täyspilvisen päivän ansiosta lämpötila kajuutassa on siedettävät 26 astetta. Kaikki hyvin.

(viestin välitti Nea)

TIEDOTE IMMIGRANTILTA 9.10.09 klo 1515 ATLANTILTA

Tuuli kääntyi ennusteen mukaan lännestä pohjoiseen, puhaltaen 5-7 ms. Tätä vuorokautta on työllistänyt barduunavaurio. Havaitsimme barduunan rispaantuneen, laskimme isopurjetta parin metrin verran ja kippari kävi ennen pimeän tuloa sitomassa dyneemaköyden ylös mastoon korvaamaan vaijerin. Seilaamme eteenpäin osittain reivatulla isolla. Valas näkyi kaukana edessä ylittäessämme matkan puolivälin. Iltapäivällä olemme seilanneet virsikirjaa, nopeuden ollessa 6-7 kn. Tuuli takalanteelta 8 ms. Vuorokausietenemä 115 mailia, Madeiralle matkaa 259 mailia ja ETA su 0900. Kaikki hyvin.

(viestin välitti Nea)

TIEDOTE IMMIGRANTILTA 8.10.09 klo 1515 ATLANTILTA

Olemme edenneen toisen vuorokauden aikana 110 mailia. Yön ajan ajoimme koneella vasten 3 ms tuulta. Päivällä tuuli kääntyi WNW 6 ms, nopeus nyt yli 5 kn. Mielenkiintoinen vuorokausi: isoliitäjä, nokiliitäjä ja superbongaus mustakulma-albatrossi. Äsken ruokailuamme häiritsi iso siniharmaaselkäinen valas! Kaikki hyvin, eilisen sateen jälkeen aurinkoinen päivä. Matkaa Madeiralle 373 mailia, ETA su 1509.

(viestin välitti Nea)

TIEDOTE IMMIGRANTILTA 7.10.09 klo 1515 ATLANTILTA

Lähdimme Cadizin Rotasta eilen ti 1515 yläveden aikaan. Aluksi heikkoa tuulta SSW 3 ms, tyydyimme 3 kn nopeuteen. Iltakymmeneltä väistimme lännessä olleen ukkosrintaman seilaamalla pari tuntia etelään, kuun valaistessa kulkuamme. Aamun sarastaessa tuuli lisääntyi enimmillään 8 metriin sekunnissa. Vuorokaudessa olemme seilanneet 105 mailia ja Madeiralle on enää matkaa 494 mailia, tällä hetkellä ETA su 1800. Kaikki hyvin.

(viestin välitti Nea)

TAAKSE JÄÄ VÄLIMERI

Taakse jäävät Välimeri ja Gibraltar. Atlanti kutsuu Immigrantia.



04su ja 05 ma 10 09 Gibraltarilta ankkurin kautta Rotaan

Heräsimme puoli kymmenen ja ryhdyimme aamupalan jälkeen veneen huoltohommiin. Moottoriöljyjen lämmetessä Martti ja Anja vinssasivat Kallen mastonhuippuun hakemaan temppuilevan tuulimittarin alas tarkastettavaksi. Martti vaihtoi moottoriöljyn, öljysuodattimen, polttoainesuodattimen, putsasi merivesisuodattimen ja aukaisi vedenerottimen. Selvisimme työstä melko siististi. Kello meni väkisin yli kahdentoista, joka oli laituripaikan jättöhetki. Anja kävi tinkaamassa lisäaikaa ja saimme tunnin armoaikaa. Miehet kävivät nopeasti suihkussa ja kippari maksoi satamamaksun kahdelta päivältä 39,64 puntaa (41,86€).

Gibraltar 1307 log 3891 Mh 513,4

Laiturista irtautuessamme havaitsimme, että tuulimittari näytti lukemia taas. Kippari oli laskenut mahdolliseksi Gibraltarin salmesta länteen päin läpiajoajan lähtöhetkeksi 1800. Ajoimme taas Algeciras Bayhin ankkuriin.

Algeciras Bay, Ankkuriin 1337 log 3893 2M Mh 513,9 0,5h



Anja valmisti pastaruoan ja Martti puhdisti lokianturin pikkunäkistä. Ruokailun jälkeen pidimme huilitauon ja uintihetken, jolla Pensamot puhdistuvat vesirajan ja peräsimen näkistä. Anja on varsinainen vesipeto. Ennen liikkeelle lähtöä kippari vinssattiin taas mastonhuippuun asentamaan tuulianturin. Kalle voiteli mastouran alas tullessaan.



Algeciras Bay, ankkurista 1750 log 3893 Mh 513,9

Nostimme isopurjeen ankkurissa ja irtauduimme ilman moottorin käynnistämistä. Seilasimme alkuun viiden ja hetken kuluttua neljän solmun vauhtia ensimmäiseen aikapisteeseemme, Algecirasin lahden niemenkärkeen, josta meidän pitäisi saada rannan tuntumasta myötävirta. Tuulimittari lopetti toimintansa yhdessä tuulenpuuskassa. Neljä delfiiniä ui 1820 jonkin matkan päässä veneestä. Anja sai tarkkoja ohjeita väistellä tankkereita ja hinaajia. Kello 1900, ennen niemenkärkeä, liekitteli kymmenen delfiiniä kanssamme. Martti kuvasi videonpätkän iloisista veijareista. Niemenkärjessä tuuli laantui ja jouduimme turvautumaan vastahuollettuun moottoriin, jossa ei ollut minkäänlaisia ilmaongelmia.



Mahdollisimman lähellä Espanjan rantaa ajaen pysyimme myötävirrassa. Välittömästi kun vene ajautui keskemmälle salmea nopeus tippui. Tänään ei tullut pimeyttä lainkaan, sillä upean auringonlaskun jälkeen taivaalla loisti täysikuu. Afrikan läheisyys oli käsin kosketeltavaa. Veden pinta vaihteli suuresti ja kovimmassa ristiaallokossa kuului kopsahdus sisältä yhdeksän maissa. Emme saaneet siitä ensin selvää, mutta kun Anja meni sisälle löysi hän lattialta lentokalan. Ihmettelimme tällaista kalastusta hetken, kuvasimme sen ja päästimme taksin lentoon.



Aloitimme vahtivuorot ja kipparilla oli ensimmäinen vuoro yhteen. Tuuli alkoi puhaltaa takaa ja Kalle aukaisi rullukan 2130 ja rakensi spinnun puomin avuksi. Puolelta öin tuuli loppui ja oli otettava moottori taas avuksi.



05ma 10 09 Rotaan

Meillä ei ole kiirettä, joten ajoimme 1700 kierroksella. Martti tuli vuoroon yhdeltä, Trafalgarin nimenkärkeen oli matkaa viitisen mailia. Anja nousi hetken kuluttua miehensä avuksi, molemmat vetelivät jumppakumeja pysyäkseen hereillä. Loistavassa kuutamossa kala-aluksia pääasiassa ulkomeren puolella. Rannalla välkähteli mielenkiintoisia valoja, jotka näyttivät maaston profiilin. mietimme niitä aamulla, olisivatko ne olleet tuulivoimaloiden huippuvaloja. Kippari heräsi 0530 ja seurasi helmin ohjailua ja kokeili samalla jumppanauhoja (mainiot hereillä pitäjät ja notkistajat). Aamulla oli laahuskalastusaluksia rannan puolella. Ajoimme Cadizin Rotan satamaan vähän yhdeksän jälkeen ja tankkasimme dieseliä 37,5 litraa.

Cadiz, Rota 0913 log 3967, 74M Mh 526,4 12,5h

Kippari kävi kirjautumassa sisään, kunhan Martti löysi passinsa (piikittelyä, kun mies on tarkkakin tarkempi). Saapumisrommien jälkeen miehet ottivat parin tunnin nokoset. Kävimme suihkussa ja ruokailun jälkeen menimme tutustumaan Rotaan. Näkemiemme ihmisten keski-ikä lähenteli seitsemää kymmentä. Kävimme ostamassa merikartan Madeiralle ja Kanariansaarille.



Keräsimme sitloorassa (lämpötila klo 17 oli 36 astetta) eri tahoilta saamamme ja hankkimamme säätiedot paperille: Heikkoa tuulta alkuun lounaasta, siis vastaan. Torstaina tuuli kääntyy luoteeseen tai pohjoiseen. Siltä pohjalta lähdemme huomenna kahden maissa iltapäivällä nousuveden aiheuttaman virran tasaantuessa seilaamaan kohti länttä. Matkaa meillä on Madeiralle 575 mailia.

_

UUDET GASTIT GIBRALTARILLE

03la 10 09 Anja ja Martti tulevat Gibraltarille

Päivä meni pieniä huoltotöitä tehdessä. Kävin taas ravintolan takahuoneessa netteilemässä, tällä kertaa keskityin sääennusteisiin. Kopion neljän poijun arviot säästä reitillä Gibraltar – Cadfiz – Madeira. Kovin kevyttä tuulta on luvassa tulevalle viikolle. Iltapäivällä kävelin ostoskadun kautta Morrisons supermarkettiin katsomaan miten se on auki tänään ja huomenna. Pensamoiden kone oli laskeutunut ajallaan 1725 ja Martti viestitti, että he tulevat. Vastasin olevani vastassa Suomen lipun kanssa. Seurasi liki tunnin odotus ja tekstiviestien lähetys. Movistarin toiminta Gibraltarilla oli kerrassaan huonoa, myöhässä tuli viesti, ettei viestiä pystytty toimittamaan ja vielä seuraavan aamuna oli tullut viesti Martilta: Olemme venelaiturin portilla. Aikani odotettuani kadun varressa uskalsin mennä katsomaan satamaan, joskos he olisivat livahtaneet jostain muualta satamaan. Iloinen jälleen näkeminen laiturin päässä. Tulosangrioiden jälkeen lähdimme Morrisonsille, tosin kiersimme ostoskadun kautta, jonka liikkeet kylläkin oli jo sulkeutumassa. Ostimme täyden kärryllisen muonaa ja ennen kaikkea juomavettä silmälläpitäen Madeiralle purjehdusta. Taksin saaminen vaati kärsivällisyyttä, mutta onnistui kuitenkin. Kymmeneltä menimme syömään lähiravintolaan ulkoilman ollessa yhä 25 astetta. Rupattelua sitloorassa ennen kuin maltoimme mennä nukkumaan yhden maissa.

-

KESKELLÄ KIITORATAA

02pe 10 09 Espanjalaiselta lahdelta ankkurista brittiläiseen laituriin

Neljän tunnin välein herätyn yön jälkeen nautin aamupalan Algecirasin lahdella. Samalla tarkastin Immigrantin yön aikana tekemän syherön. Kaikessa rauhassa olisin saanut nukkua koko yön. Yritin yhteyttä Queensway Qoay Marinaan, mutta ilmeisesti olen niin kaukana, ettei kuuluvuutta ole.

Algeciras bay, ankkurista 1000 log 3889

Lähdin liikkeelle kytistämään laituripaikkaa. Ankkuri nousi kevyesti ja ajoin hiljakseen kohti tuttua satamaa. Päästyäni satamalahdelle ja saatuani ensipuhelun läpi satamakonttoriin loppui käsi-VHFstä akku. Onneksi keli oli täysin tyyni, seisautin vauhdin ja jäin lillumaan keskelle pientä satama-allasta ja syöksyin naviskaan puhumaan. Kysyin mihin laituriin voisin tulla, marineros sanoi vähän turhautuneena: Jos viitsit katsoa, niin näet minut toisen ponttonilaiturin päässä heiluttamassa. Hän näytti minulle paikan laiturin eteläpuolella, ajoin siihen keula edellä. Niin on helpompi, kun on yksin liikkeellä.

Gibraltar, Queensway Qoay Marina 1050, log 3891, 2M Mh 512,5 0,8h

Kävin ilmoittautumassa ja satamalady kertoi juuri vastanneensa sähköpostiini. Aiemmin täyttämäni kaavakkeet eivät kelvanneet ja kaikki piti tekstata uudelleen. Samoin hän otti kaikista dokumenteista kopiot toiseen kertaan. Palattuani veneelle päätin tehdä kaikki fyysiset työt ennen suihkuun menoa, vaikka iltapeseytyminen jäikin väliin. Pesin veneen kannen huolella ja poistin vahalla ruostevanan ankkuripoksin poistoreiän alta (tämä vaati pientä akropatiaa, eikä siitä reiästä tietenkään poisteta sitä ankkuripoksia, vaan sinne menevä vesi). Naapuripaatin englantilaisrouva kiersi jollalla koko veneen ja sai kyljet niin kiiltäviksi (kyll kävi katteeks). No, kyllä suihku tuntui uurastuksen jälkeen hyvältä. Lähdin virkistämään muistiani Gibraltarista, kävelin ostoskadun läpi, eksyin bastionion päälle ja olin taas löytänyt varsinaisen Gibraltarin –todella ränsistyvän legendaarisen kohteen. Istahdin bussiin no 9, joka vie ostoskeskukseen. Esite kertoi sen menevän rajalle La Lineaan. Gibraltarin liikenne on todellista kaaosta. Bussi seisoi kaksikymmentä minuuttia ruuhkassa.


Tämä pariskunta oli varmaankin käynyt katsomassa niitä kirppusia apinoita vuorella, sen laatuia olivat hellyydenosoitukset.

Muut kävivät kuskilta kysymässä mistä on kysymys, otin pieniä avaintorkahduksia. Lämpötila on taas yli kolmenkymmenen ja viime yön intervalliunet eivät täyttäneet tehtäväänsä. Mielenkiintoista oli, että kaikki liikenne kulki lentokentän kiitoradan poikki. Taas astui satunnainen matkailija kehooni ja halusi kävellä takaisin tullessa hetken kiitoradan keskilinjaa. Viimein bussi seisahtui ja olin Gibraltarin lentoasemalla. Jatkoin jalan Espanjaan. Kuljin päämäärättömästi hetken La Lineassa, en löytänyt pikkuruokapaikkaa ja kävelin Englannin, siis Gibraltarin tullin läpi.



Nyt kysyttiin passia, minua jännitti kelpaako suomalainen henkilökortti. Kelpasi. Seuraavana oli siis kiitoradan ylitys. Kävelin hetken keskiviivaa (joka oli tavattoman leveä), kukaan ei hätistänyt minua pois vaikka koneen pitäisi tulla kolmen minuutin kuluttua.



Oletus oli, että kun Pensamot tulevat huomenna 1725, niin tänäänkin tulee kone sillä ajalla. Ei tullut, lähdin pitkään odotettuani jatkamaan matkaa jalan. Liikenneympyrästä käännyin satamiin, vaikka epäilin sen tien vievän pois reitiltäni. Löysin hetken kuljettuani Marina Bayn, johon myös eilen illalla yritin. Onneksi en saanut paikkaa tästä juppilasta, olisi varmaan maksanut aika paljon. Viime yöhän oli halvin tähän asti, tosin fasiliteetit olivat olemattomat. Söin päivän keiton sporttikuppilassa. Suuntavaistoni sanoi, että viimekerralla käymämme supermerkado löytyy näiltä kulmilta. Näin tutun nimen Morrisons ja sain uutta pontta jo väsyneisiin jalkoihini. Jos on Rauman Prisma iso ja suunniteltu autokansalle, niin täällä vasta jalankulkijaa narutetaan. Näe liikkeen nimi ja kierrä vielä Tuulensuun korttelit. Tein repullisen ostoksia ja kävelin reippaasti veneelle. Aikaa kului vartti. Tämä kellotus huomista silmällä pitäen. Käänsi vielä veneen perän laituriin helpompaa kulkemista varten ja ottaakseni uudet gastit etelämaalaisittain vastaan huomenna. Tämä siirtymä ei antanut aihetta saapumisrommiin ( ei muuten aamuinenkaan). Olen nyt kirjoittanut tätä blogia sitloorassa, kello on puoli kymmene ja menen lähettämään blogit ja syömään rantakuppilaan, missä on ilmainen wifi. Vielä pitää tehdä muutama kuva mukaan. Huomenna tulevat uudet gastit Anja ja Martti Pensamo.

Ps. koville otta tämä blogeilu. Vasta toisesta ravintolasta löytyi vapaa internet. Kello on nyt 2356._

ANKKURIIN

01to 10 09 Gibraltarille?

Taas nukuin puoli kymmeneen, joka on entiselle Kallelle täysin käsittämätön suoritus. Sisäinen herätyskellon kun soi 0630. Stressitön mieli antaa hyvät unet. Aamupalan nautin ulkopöydässä, lämpötila kohosi pikkuhiljaa oli 25 asteen. Kirjoitin parin päivän tekstit ja olen taas ajan tasalla. Suihkussa käynnin jälkeen työstin blogisivut eteenpäin. Päivä painui yli puolen ja pikkuhiljaa oli lähdettävä Gibraltarille. Palautin kulkuläpyskän, josta minulta ei oltu pyydetty takuumaksua. Keli mli niin tyyni, etten pyytänyt marinerosta irrotusavuksi. Näin sain lähteä kaikessa rauhassa.

Estepona, 1320 log 3863 Mh 506,5



Otin vielä viimeiset kuvat Esteponan satamasta ja lähdin ajamaan kohti Gibraltarin nientä. Se näkyi utuisena kahdenkymmenen mailin päässä. Lueskelin edelleen Vene-lehteä ja vaihdoin hyvissä ajoin Espanjan kohteliaisuuslipun Englannin lippuun.



Vastatuuli oli noussut lähtöhetken kadesta viiteen metriin sekunnissa. Jo kaukaa näin vaahtopäät Espanjan ja Gibraltarin välisen notkelman paikkeilla. Tuuli nousi hetkessä yli kymmeneen metriin, kävi kovimmillaan 12 m/s. Aallokko jyrkkeni ja veneen nopeus laski hetkittäni kolmeen solmuun. Tällaisetko olivat terveiset Atlantilta? Vaiko vain Gibraltarin salmen metkuja? Tuulimittari mykistyi tässä vaiheessa. Taas oli paljon tankkereita ankkuroituna niemen ulkopuolelle ja sisälahteen, missä poikaset olivat isojen laivojen kyljillä. Ajoin sisälle aallonmurtajasta ja valmistelin rantautumista. Tuttuun varsin epäselvään ajo sujui vanhasta muistista. Kutsuin Queensway Quay Marinaa (tämän nimen lausumista Nea minulle eilen opetti).
Gibraltar, Qeensway Quay Marina ja Marina Bay 1800

Sain yhteyden, mutta vastaus oli tyrmäävä: Täynnä! Yritä Marina Bayta. Ajoin pohjoisen mailin ja huutelin Marina Bayta. Sama vastaus, täyttä on! Aja ankkuriin Espanjan puolelle. Löysin ankkuripaikan aallonmurtajan takaa. Siellä oli liki 20 venettä ennen Immigrantia. Ankkuroidun kuuden metrin veteen ja lämmitin eilistä pastaruokaa tarkkaillessani ankkurin pitävyyttä. Nyt sitä herkullista kastiketta on paidallanikin Ranskan kartan päällä.

Algecirasin lahti 1830 log 3889, 26M Mh 511,7 5,2h



Laitoin pallokuvion ankkuroinnin merkiksi eteen ja vaihdoin Espanjan lipun takasin kohteliaisuusviiriksi. Olinhan Algecirasin lahdella lentokoneiden nousukiihdytysalueella. Soittelin kotiin ja Nea yrittää varata minulle paikan seuraaville varustelupäiville ennen kuin Pensamot tuleva lauantaina 3.10.09. Englantilaisten marinerosten puhe oli niin koukeroista ja nopeaa, ettei siitä päässyt selvyyteen. Toista se oli Espanjassa kun olimme usein samalla lähtöviivalla kielellisesti. Ankkurointivalo päälle 2045. Kirjoittelin kahden päivän blogit kuntoon ja mietin parhaimmillaan pitääkö pistää ankkurivahtiherätys kolmen tunnin välein.

_